1. Millä perusteella kauppa tarkastaa asiakkaan iän?

Kaupassa myydään useita tuotteita, joiden myyntiä alaikäisille rajoitetaan tai kielletään lailla. Alkoholi- ja tupakkalakien mukaan yli 1,2 % alkoholijuomia, yli 2,8 % vahvuisia kiinteitä alkoholivalmisteita, tupakkaa, tupakan vastikkeita, sähkösavukkeita, nikotiininesteitä ja tupakointivälineitä, nikotiinivalmisteita, ilotulitteita, rahapelejä ja K-18-ikärajamerkittyjä tietokonepelejä, elokuvia ja aikuisviihdelehtiä ei saa myydä alle 18-vuotiaille. Kauppa on velvollinen varmistamaan, ettei näitä tuotteita myydä alaikäisille. Nuorelta näyttävän henkilön tulee varautua todistamaan ikänsä. Jos asiakas ei voi pyydettäessä todistaa olevansa täysi-ikäinen, kauppa ei voi myydä tuotetta.

Päivittäistavarakauppa ry:n ohjeistuksen mukaan alkoholia ja tupakkatuotteita sekä rahapelejä ostavan tai pelaavan asiakkaan ikä tarkastetaan, jos asiakas vaikuttaa alle 30-vuotiaalta. Ohjeistusta noudatetaan lähes kaikissa Suomen päivittäistavarakaupoissa.

2. Miksi kaupan ohjeen viiteikä on juuri 30 vuotta?

Ikää ei voi tietää, eikä nuorelta näyttävän asiakkaan iän arvioiminen aina ole helppoa. Kun ikärajavalvonnan viiteikä on selvästi korkeampi kuin 18 vuotta, on henkilökunnalla matalampi kynnys tarkastaa nuorelta vaikuttavan asiakkaan ikä. Selkeä ja yhtenäinen ohjeistus helpottaa toimintaa, vähentää inhimillisiä virheitä iän arvioinnissa ja auttaa kauppaa varmistamaan, ettei alkoholi- tai tupakkatuotteita tai rahapelejä myydä alaikäisille.

3. Myykö kauppa tuotteet vaikka paperit olisivat jääneet kotiin, jos asiakas on kuitenkin yli 18-vuotiaan näköinen?

Nuorelta näyttävän henkilön tulee varautua todistamaan ikänsä ostaessaan ikärajavalvottavia tuotteita. Jos asiakas ei voi pyydettäessä todistaa olevansa täysi-ikäinen, kauppa ei voi myydä tuotetta.

4. Pitääkö myyjän kysyä papereita tutultakin asiakkaalta? Entä äidiltä, jolla on lapsi mukana ja autonavaimet kädessä?

Papereiden kysyminen on viesti myös muille kaupan asiakkaille. Siksi tutunkin asiakkaan ikä tarkastetaan, jos hän ostaa alkoholia, tupakkatuotteita tai rahapelejä ja vaikuttaa alle 30-vuotiaalta. Muuten muut asiakkaat voivat päätellä, ettei ikärajavalvonta toimi. Autonavaimet, vihkisormus, rattaissa oleva lapsi tai vaikkapa varusmiehen vaatetus eivät ole iän varmistamiseen kelpaava henkilöllisyystodistus, joten näissäkin tapauksissa ikä tulee tarkastaa, jos asiakas näyttää alle 30-vuotiaalta. Selkeä toimintaperiaate helpottaa kassahenkilöstön työtä ja on myös tasapuolinen kaikkia nuorelta näyttäviä asiakkaita kohtaan.

5. Miksi kaupan pitää puuttua tilanteeseen, jos on syytä epäillä, että ostettava alkoholi välitetään edelleen alaikäiselle henkilölle?

Sekä alkoholin myyminen alaikäiselle että alkoholin välittäminen eteenpäin alaikäiselle ovat alkoholilain mukaan kiellettyjä ja rangaistavia tekoja. Alkoholi voi aiheuttaa alaikäiselle vakavia seurauksia ja altistaa riippuvuudelle. Myymälä voi saada seuraamusmaksun, jos havaitaan, että alkoholia on myyty alaikäiselle. Alkoholin alaikäiselle myynyt tai välittänyt henkilö voi myös joutua teostaan rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Kauppa ei siis saa myydä alkoholijuomia täysi-ikäisellekään asiakkaalle, jos on syytä epäillä, että niitä luovutetaan edelleen henkilöille, joille myymälässä ei muuten saa myydä. Alaikäiset saavat useimmin alkoholijuomia haltuunsa lähisukulaisten ja kavereiden avulla. Myös myymälän edustalla olevia täysi-ikäisiä henkilöitä voidaan pyytää noutamaan alkoholijuomia hakupalkkiota vastaan. Epäillessään alkoholin välittämistä kassahenkilön on reagoitava asiaan ja kieltäydyttävä tuotteiden myymisestä, jos on epäilykseen on perusteltu syy. Esimerkiksi usean nuoren henkilön seurueelta on kaikilta tarkistettava ikä, vaikka vain yksi tekisi varsinaisen alkoholiostoksen.

6. Millä oman iän voi todistaa kaupassa?

Päivittäistavarakaupoissa iän todistamiseen käyvät viranomaisen myöntämät kuvalliset henkilöllisyystodistukset ovat henkilökortti, passi, muukalaispassi, ajokortti sekä pakolaisen matkustusasiakirja. Myös ulkomaiset kuvalliset henkilökortit, passit ja ajokortit ovat hyväksyttäviä dokumentteja asiakkaan iän tarkastamiseen. Hyväksyttävät todistukset on määritelty Valviran (valvovan viranomaisen) ohjeistuksessa. Iän todistamiseen eivät kelpaa siis esimerkiksi Kela-kortti, opiskelijakortit, sotilaspassi tai oleskelulupakortti.

7. 30 vuoden viiteikä koskee myös tupakointivälineitä. Mitä ne ovat?

Tupakointivälineitä ovat muun muassa savukepaperit, filtterit, imukkeet, piiput ja sytyttimet. Tulitikut sen sijaan eivät ole tupakointivälineitä ja niitä voi myydä alle 18-vuotiaalle.

8. Onko alkoholin ja tupakan myynnissä muita rajoituksia kuin ostajan 18 vuoden ikä?

Kauppa ei saa myydä alkoholijuomia, yli 2,8 % kiinteitä alkoholivalmisteita tai tupakkatuotteita, jos myyjällä on syytä epäillä, että ostettavat tuotteet välitetään eteenpäin alaikäisten henkilöiden käyttöön. Tällaisessa tapauksessa tuotteita ei voida myydä, vaikka ostaja olisi yli 18-vuotias.

Alkoholia ei myydä myöskään päihtyneelle tai uhkaavasti käyttäytyvälle asiakkaalle. Vähittäismyyntipaikassa on sallittua myydä yli 2,8 % alkoholijuomia ja yli 2,8 % kiinteitä alkoholivalmisteita vain kello 9.00–21.00 välisenä aikana.

Tupakkatuotteiden mainonta on Suomessa lain mukaan kielletty. Tämän vuoksi myymälässä ei saa olla esillä tupakkatuotteita, eikä niitä saa esitellä asiakkaalle esimerkiksi myyntilaitteesta. Myyjä saa kuitenkin luovuttaa asiakkaalle luettelon tupakkatuotteiden hinnoista, jos asiakas sitä pyytää.

9. Miksi myyjä kysyi papereita, kun ostin simaa? Siinähän on vain vähän alkoholia.

Kaupoilla voi olla lainsäädännön lisäksi omia ohjeita esimerkiksi alkoholin myyntiin liittyen. Monet kaupat noudattavat Päivittäistavarakauppa ry:n suositusta, ettei alle 18-vuotiaille myydä myöskään sellaisia alkoholia sisältäviä juomia, joissa on alkoholia alle 1,2 %. Sima on tyypillisesti tällainen juoma. Suositus on lain edellyttämää tasoa tiukempi, sillä kauppa on katsonut selkeän yhtenäisen linjauksen tukevan alkoholin myynnin ikärajavalvontaa. Lisäksi kassahenkilöstön käytännön työtä helpottaa, kun rajoja ei ole useita erilaisia.

Ohje: Kaupan menettelytavat koskien alkoholia sisältävien juomien myyntiä, mainontaa ja hinnoittelua